Voikukka peltoa ja koivumetsää

Alkukesästä voikukat alkavat mukavasti kukoistamaan ympäristöä. Tämän kuvausreissun teema oli helppokeksiä kun saavuimme Satu-Marian kanssa viherlandian taakse. Siellä oli upeat viher niityt ja mukava tuulenvire. Niityillä oli hienoja voikukka ryppäitä.
Löysimme hienon voikukka rypeikön. toisella puolella oli jostain syystä upotettu tumma keppi johon oli helppo kiinittää gorillapodilla salama ja sateenvarjo toiselle puolelle. Toiselle puolelle laitoin taas toisen salaman jalustan kanssa, jossa oli myös sontsa.

Muutamien otoksien jälkeen Satu-Maria halusi että otan hänen järkkärillään kuvia. Kun sain hänen Canonin 1000D kätöseeni, niin vähän kummastelin värkkineen yksinkertaisuutta. Onneksi kuitenkin perus asetuksien säädöt löytyivät nopeasti ja päästiin jatkamaan kuvailuja. Kamerassa oli Canonin 85mm 1.8 linssi kiinni. Asetin aukon 2.0, jotta saisin mahdollisemman hyvän tarkkuuden lasista irti ja samalla heleän bokehin. Yleensä pienen aukkolukema linsseissä ei ole kaikista tarkin linssissä.
Kuvailimme kaikki kuvat luonnonvaloa käyttäen. Valoa tuli suhteellisen paljon vaikka aurinko kävi kokoajan pilvessä. ISO arvo oli 100 kokoajan ja suljin ajat pompii 1/1000 molemmin puolin. Ylivalotin vielä kuvia että tumma nurmikko ei menisi liian tummaksi ja malli tulisi paremmin esiin.

Itselle uusi kamera tuo kuvailuun kivaa vaihtelua. Varsinkin kun ei ole käyttänyt 85mm kiinteä polltovälistä obejktiivia. Kamera onneksi pysyi käsissä ja saatiin kuvia otettua.

Canonin näpräilyjen jälkeen alomme etsimään uutta spottia. Ajelimme hetken matkaa viherlandialta Jyväskylän Nenäinniemeen päin kunnes vastaan tuli paikka, jossa olin ottanut muutamia koivukuvia. Sama paikka ei kuitenkaan kelvannut vaan vähän matkan päässä oli hienompi koivikko johon päätinmme mennä. Heitimme auton parkkiin ja kävelimme metikköön. Heitin 70-200 linssin kameraani ja aloin läiskiä Sadusta kuvia. Koitin hakea kuviin syvyyttä ja taustalle vihreää, semmoista hienon kesäistä tunnelmaa.